Salla, keskellä ei mitään

Sallan kunta on monella tapaa hyvä esimerkki lappilaisesta harvaanasutusta kunnasta, jossa on kuitenkin hyvä henki ja tahto ajaa asioita eteenpäin. Vajaan neljäntuhannen asukkaan kunta tekee valtavasti töitä saadakseen rautatien Venäjälle ja tätä kautta Jäämerelle, luodakseen näin ollen entistä paremmat puitteet ylläpitää kunta itsenäisenä, vahvana toimijana Itä-Lapissa. Kunta on myös tänä vuonna investoinut metsään sekä tehnyt päätökset uusista matkailupalveluista. Tulevaisuuteen on kova usko.

Sallalla on kuitenkin ongelma. Ongelman nimi on kyläkoulut. Sallan kunta on erittäin laaja alue. Lähes 6000 neliökilometrin alueelle mahtuu kuitenkin ensi lukuvuonna enää vain yksi peruskoulu ja se on suurempi ongelma kuin luvut edes antavat olettaa. Kyse ei ole pelkästään siitä, että nyt lakkautuspäätöksellä jyrättiin kolme kyläkoulua, Kursun, Kelloselän ja Hautajärven koulut, vaan siitä miten Sallan kunta suhtautuu keskustaajaman ulkopuolisiin seutuihin. 

Unohtamatta päätöksistä johtuvia järjettömän pitkiä koulumatkoja pienille oppilaille, on kyse myös syrjäseutujen arvostuksesta kunnallisessa päätöksenteossa. Mikäli Sallan kunnanvaltuusto ei anna arvostusta hiukan kalliimmille kyläkouluille kunnan alueella, kuinka se voi odottaa, että eduskunta antaa arvostuksen kaukaisessa Itä-Lapissa sijaitsevalle Sallan kunnalle?

Mikäli me haluamme saada etelän vallanpitäjien arvostuksen kaukaiselle Lapille, on meidän opittava eurojen lisäksi arvostamaan meidän erilaista asemaamme tässä maassa. Pohjoisen oppilaat tuskin tulevat koskaan kulkemaan raitiovaunulla suurkouluun, mutta silti meidän on arvostettava koulutuksemme korkealle ja annettava sen avulla mahdollisuus myös syrjäkylille elää. Laaja peruskouluverkko on meille tulevaisuuden tae. Kouluja tarvitaan myös keskelle ei mitään, aivan kuten Sallan kuntaakin.

Ville Luotola

Lapin Vasemmistonuoret

Rovaniemen Vasemmistonuoret: Kokoomus vie paikallisilta luonnonrauhan

Väite on myös yleistä luettavaa median yleisönosastoilta. Rovaniemen Vasemmistonuoret vastustaa mökkikylillä kyllästettyä Ounasvaaran kynimistä. Vaaran käyttöaiheet kaupunkilaisille perustuvat enemmän tai vähemmän vaaran koskemattomaan ympäristöön. Opiskelijat kiittävät helposti saavutettavista tulistelupaikoista, koiranulkoiluttajia tulee vastaan aina luontopolulle poiketessa ja hiihtäjille on suotu ympäristö, jossa voi nauttia metsiköstä lähes kaupungin välittömässä läheisyydessä. Rovaniemelle muuttaneet kertovat yleensä osasyyksi tuloonsa helposti saavutettavat luontopalvelut. 

On erikoista, että vaaran valjastamista mökkikylille pidetään elinehtona Rovaniemen matkailuelinkeinon kehittämiseksi. Keskustassa on meneillään pari isoa hotellihanketta ja mökkikylissä on kokonaisvaltaisesti kävijävajetta. Aiemmin rakennetut tuvat edustavat lomamatkailun arkkitehtuurille samaa, kuin Helsingissä Pasilan kaupunginosassa harmaat elementtikerrostalot sikäläiselle rakennuskulttuurille. Rovaniemen tulisi tukea syrjäkyliensä mökkimatkailun kehitystä ja pestä kätensä tusinarakentamiselta, joka vie selkeästi maisema-arvoa ja viihtyisyyttä paikallisille tärkeältä virkistysalueelta.

Näkymä Ounasvaaralta itään

Ounasjokisuulle avautuu yhä komea maisema aivan ydinkeskustasta. Ei olisi kaupunkilaisten tai siellä yöpyvien turistien edun mukaista tehdä Kemijokivarren näkymästä turistilähiömaisemaa. Kaupungin tulisi kehittää matkailua kestävällä tavalla panostamalla luonnonmukaisuuteen ja ympäristön vetovoimaan.

Vasemmisto-opiskelijat: Tiina Parkkinen puheenjohtajaksi, Ville Luotola Rovaniemeltä hallitukseen

Rovaniemeläinen 25-vuotias luokanopettajaopiskelija ja korkeakoulupoliitikko Ville Luotola on valittu Vasemmisto-opiskelijoiden hallitukseen. Luotola vaikuttaa Rovaniemellä Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana sekä muun muassa kaupungin vapaa-ajanlautakunnassa. Tampereella 16.11. järjestetty Vasemmisto-opiskelijat ry:n liittokokous valitsi järjestön puheenjohtajaksi 25-vuotiaan helsinkiläisen uskontotieteen opiskelija Tiina Parkkisen. Varapuheenjohtajiksi valittiin journalistiopiskelija Vesa-Ville Väänänen, 25, Oulusta sekä poliittisen historian opiskelija Vihtori Suominen, 20, Helsingistä. ”Ville on ollut merkittävässä roolissa ylioppilaskunnan toiminnassa sekä aktivoinut paikallistoimintaan paljon uusia innokkaita ihmisiä. Hänen merkityksensä Punapippurin vaalivoitossa ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa on ilmeinen. Odotan innolla, millaisiin saavutuksiin hän yltää opiskelijoiden edunvalvontatyössään valtakunnan tasolla.”, toteaa väistyvä puheenjohtaja Antti Kettunen. ”Olen todella innoissani valinnastani hallitukseen ja tulevasta vuodesta.Tulemme jatkamaan taistelua laadukkaan koulutuksen puolesta. Ensi vuoden pääteemana on toisen asteen koulutuksen kehittäminen. Lisäksi aiomme keskittyä tasa-arvon kehittämiseen koulutuksessa, niin sen saavutettavuudessa kuin yhteisöissä koulujen sisälläkin.”, linjaa Ville Luotola Vasemmisto-opiskelijat on valtakunnallinen punavihreä opiskelijajärjestö, joka toimii tasa-arvoisen ja opiskelijalähtöisen koulutuspolitiikan puolesta. Toimintaa ohjaavat vasemmistolaiset ja ekologiset arvot. Vuonna 2013 Vasop oli korkeakoulujen opiskelijakuntien edustajistovaaleissa suosituin poliittinen opiskelijajärjestö. Hallitukseen valittiin lisäksi Rosa Heikkinen (Jyväskylä), Hanna Louhimo (Oulu), Pinja Laukkanen (Oulu), Veera Kaleva (Tampere), Jaakko Rissanen (Helsinki), Joonas Kinnunen (Helsinki), Niina Jurva (Tampere), Ville Luotola (Rovaniemi) ja Sini Savolainen (Mikkeli). Varajäseniksi valittiin Aleksi Karppinen (Tampere), Jari Kokko (Helsinki) sekä Anni Granat (Tampere). Lisätietoja pääsihteeri Jussi Nuortimo, paasihteeri@vasemmisto-opiskelijat.fi, 050 524 7562 hallituksen jäsen Ville Luotola, ville.luotola@lyy.fi, 0400 632 540

Vapaa Pohjola-manifesti

Pitkät välimatkat, katoavat palvelut, elinkeinoelämän haasteet ja poismuutto ovat suomalaisen syrjäseudun arkipäivää. Vastuu on sysätty kansalaisille, vaikka myös yhteiskunta ajaa ihmisiä kohti urbaania elämää. Päätökset tehdään kapeakatseisesti sen mukaan, missä väkeä vilisee. Kansanedustajien vaikutusalue on maantieteellisesti koko maa. Harva päättäjä kuitenkaan tietää, miten suurimmassa osassa Suomea eletään. Pelkästään väkilukuun perustuva vaalitapa ajaa kaupunkiseutujen kehittymistä ja syrjäseutujen näivettymistä.

Lapin maakunnan pinta-ala kattaa noin kolmasosan maamme alasta. Vaalipiiristä, joka kattaa koko maakunnan, valitaan kuitenkin vain seitsemän kansanedustajaa kahdestasadasta. On järjenvastaista ja epäoikeudenmukaista ajatella, että näin valtavan alueen ääni saataisiin kuuluviin seitsemän poliitikon voimin. Lapin Vasemmistonuoret vaatii syrjäseutuja edustavien vaalipiirien kansanedustajakiintiöiden kasvattamista. Lapin maakunta poikkeaa olosuhteiltaan ja elinkeinorakenteeltaan selkeästi muusta Suomesta. Yhteneväisyyksiä on enemmän Ruotsin ja Norjan Lapin kuin Etelä-Suomen kanssa. Poliittinen äänitorvi tulisi ojentaa heille, joilla on oikeasti tietoa alueen elämästä. Maakunnan itsemääräämisoikeutta on lisättävä.

Lapin Vasemmistonuoret vaatii suhteellisuudentajuista liikennepolitiikkaa. Vastustamme kilometreihin pohjautuvaa tienkäyttöveroa. On epäoikeudenmukaista, että rivikansalaiselta peritään tasaveroa kun matkaa rautakauppaan kertyy 100 kilometriä enemmän kuin kaupunkilaisella. Yksityisautoilua tulee helpottaa alueilla, joilla sen käyttö on olosuhteiden puitteissa pakollista. Vastaavasti alueilla, joilla yksityisautoilun tarvetta ei ole, autoilua tulee verottaa enemmän. Tämä mahdollistetaan suurten asutuskeskusten ruuhkamaksuina ja autoilijoiden syrjäseutulisinä alueilla, joissa julkisen liikenteen käyttö peruspalveluiden saavuttamiseksi on käytännön mahdottomuus.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus maksuttomaan ja tasa-arvoiseen koulutukseen. Lapista tullaan vuoteen 2014 mennessä leikkaamaan 13,5 prosenttia kaikista opiskelupaikoista. On lyhytnäköistä perustella leikkauksien kannattavuutta hakijoiden lukumäärällä sillä opiskelupaikat saadaan täytettyä. Alueella, jolla asukkaita on vain 180 000, ei tapahdu samanlaista ryntäystä kouluihin kuin miljoonan asukkaan keskuksessa. Opiskelupaikkojen keskittäminen kasvukeskuksiin pitkittää välimatkoja opiskelupaikkakunnan ja kotipaikkakunnan välillä. Se myös eriarvoistaa koulutuksen saavutettavuutta kaupungissa ja syrjäseuduilla asuvien nuorten kesken.

Päättäjien suhteellisuudentajun puutteesta kertoo ennen kaikkea SOTE-uudistus, jonka mukaan vain 50 000 asukkaan kuntien on mahdollista järjestää sairaalatasoiset ja 20 000 asukkaan kuntien terveyskeskustasoiset palvelut. Tämä tarkoittaisi Lapissa käytännössä sitä, että kolmen sijasta maakunnassa olisi vain yksi sairaala ja vain kolmella kunnalla kahdestakymmenestäyhdestä olisi oikeus omaan terveyskeskukseen. Myös pienten kuntien asukkailla tulee olla oikeus terveydenhuoltoon. Palveluiden kehittämistä tulee perustella ihmisoikeuksilla, ei rahalla. Erikoissairaanhoidon palveluiden tuottaminen tulisi olla vaaleilla valitun maakuntavaltuuston alaisuudessa, kun taas kunnat huolehtisivat perusterveydenhuollosta. Kuntien valtionosuuksien tulisi turvata peruspalveluiden tuottaminen kaikissa kunnissa, jolloin vakavaraiset kunnat osallistuvat enemmän heikompien kuntien peruspalveluiden kustannuksiin.

Tienkäyttöpohjaisen verotuksen vaikutukset syrjäseuduille

Lähiaikoina keskustelussa on ollut valtiovallan tarve muuttaa autoverotusta nykyisestä auton ostohintaan lisättävästä verosta autolla varsinaisesti ajetun matkan verottamiseen. Kyseinen uudistus on tie oikeaan suuntaan verotuksen siirtämisestä varsinaiseen käyttöön ja tämä tukee hyvin valtiovallan tahoa painottaa vihreyttä verotuksessa ja tuoda saastuttavat lähteet verolle. Suomen kasvihuonekaasujen päästöistähän 20% tulee liikenteestä.

Ongelman kyseinen verotus muodostaa kuitenkin syrjäseuduille, joissa yksityisautoilu on elinehto johtuen palveluiden keskittämisestä kuntakeskuksiin, jolloin syrjäkylältä matkaa palveluiden ja työn ääreen voi olla jopa yli 100 kilometriä suuntaansa, joka tuo päivässä yli 200 kilometrin matkat. Nyt kun oletetaan verotuksen olevan suoraan kilometripohjaista ja kaikkialla samanarvoista syntyy Lapissa kestämätön tilanne, sillä Lapissa eläjän ajomatkat voivat olla jopa kymmenkertaiset Etelä-Suomessa asuviin verrattuna, jotka asuvat suhteellisen lähellä palveluita ja työpaikkoja. Etelä-Suomessa asuvilla myös on hyötynä toimiva julkinen liikenne, jota Lapissa ei ole voitu toteuttaa tehokkaasti johtuen pitkistä välimatkoista ja harvasta asutuksesta.

Vaihtoehtona tienkäyttöpohjaiseen veroon voisi olla Lapissa ja muilla tietyt kriteerit täyttävillä alueilla jaettava syrjäseutuavustus, joka voisi olla muodoltaan seuraavat: Ensimmäisenä vaihtoehtona voisi olla suora raha, joka maksetaan kriteerit määräämällä alueella asuvalle henkilölle ja se on tarkoitettu matkakulujen korvaamiseen ja näin edessauttaisi syrjäseutujen asuttuna pitämisessä. Toinen vaihtoehto on selkeä verohelpotus, joka poistaisi osittain kilometripohjaisen verotuksen tai muodostaisi katon, jonka yli verotus ei nousisi syrjäseudulla asuvilla.

-Jesse Korhonen/ vpj LaVanu

Kommentti petoeläinkeskusteluun

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut siunauksen useammille ilveskaadoille. Asiasta tiedotettiin jo kesäkuussa, mutta nyt keskustelu on kiihtynyt. Nykyinen suurpetopolitiikka kertoo jälleen päättäjien lyhytnäköisyydestä ja tarkoitusperien hukkaamisesta. Esimerkiksi Utsjoelle siirretään Ranualla (eläinpuisto) kasvatettuja ilveksiä kannan kasvattamisen ja luontoon sopeuttamisen nimissä. Puollan vahvasti eläimien istutusten vähentämistä tulevaisuudessa mieluummin kuin kaatolupien lisäämistä. Ilveskannat ovat nousseet parilla sadalla yksilöllä viime vuodesta. Tulevaisuudessa poro- ja maaseutuelinkeinojen harjoittajat tulevat ottamaan luonnonsuojelujärjestöjen kanssa turhaan yhteen lyhytnäköisen politiikan vuoksi.  Onkin varsin harmittavaa, että petoja siirretään nyt pohjoiseen tapettavaksi. On myös sääli, että porosurmien vuoksi kiistelty laji ahma on jäänyt tällaisen tilanteen jalkoihin keskustelussa. Molempien lajien kannat ovat viime vuosina olleet nousussa ja luonnon monimuotoisuuden ja elinkeinonharjoittamisen tasapaino tulisi saada pikaisesti paremmin kasaan. Kantalajien säilymisen turvaaminen on maassamme elintärkeää, mutta luonnonsuojeluun nojaavat päätöksetkään eivät saa enään nojata kymmeniä vuosia vanhaan tietoon tai perintöön. Pohjoisten maaseutuelinkeinojen harjoittajien eläimet joutuvat usein turhaan surman suuhun kaatolupien byrokratian vuoksi.

-Jussi Öman/pj LaVanu

Järjestöbyrokratiakurssi, pyhiinvaellus ja fuksimessut!

Morjens! Uutena piirisihteerinä oppivelvollisuuksiini kuuluu perehtyä monimutkaiseen, mutta mielenkiintoiseen byrokratian viidakkoon. Tähän antoi mahdollisuuden 30.8.-1.9.2013 järjestetty Sinun täytyy astua johtoon -kurssi, jossa toimin Lapin edustajana. Sillä välin, kun olin matkoilla Lapin Vasemmistonuoret edustivat fuksimessuilla. Saldona oli kuusi uutta jäsentä! Kiitos.

Punaisen Tampereen kautta Poriin

Vanhana Tamperelaisena oli onni, että yöjunani oli Tampereella jo ennen aamun sarastusta. Tehokkaana ajankäyttäjänä päätin tutustua Tampereen punaiseen puoleen. Aloitin aurinkoisen päiväni aamiaisella Amurin työläiskorttelissa. Amurin Helmi tarjosi maukkaan ja ravitsevan aamupalan nostalgisessa ympäristössä. Kävellessäni keskustan katuja en voinut olla miettimättä kansalaissodan tunnelmia ja taisteluja. 

Toinen pyhiinvaelluskohteistani oli Lenin -museo. Museo on paikka, jossa Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäisen kerran 1905. Tässä rakennuksessa Lenin antoi siunauksensa Suomen itsenäisyyshankkeelle.  Museo tarjosi kattavan paketin Leninin historiasta ja Neuvostoliiton synnystä. Punainen henki leimusi rinnassani ammentaessani mieleni täyteen arvokasta historiaa. Markkinatalouteen sekaantumista en voinut välttää, vaan lähdin mukanani repun täydeltä hienoja Neuvosto-aiheisia matkamuistoja. Lenin -museo on jokaisen itseään kunnioittavan vasemmistolaisen ehdoton vierailukohde.

Matka kohti Poria

Legendaarisessa Ravintola Saludissa syödyn lounaan jälkeen matka jatkui kohti Poria. Porissa asetuimme mukavasti SPR:n leirikeskukseen. Kolmipäiväinen kurssi sai luvan alkaa.

Kurssi oli täynnä tiukkaa tietoa järjestön pyörittämisestä, rahahanoista, tiedottamisesta, tasa-arvosta ja kaikesta mitä järjestöihmisen täytyy tietää. Kurssi auttoi "rakastamaan" byrokratian käänteitä ja ymmärtämään niiden tarjoamat edut, mutta myös varjopuolet. Loppujen lopuksi byrokratia on edellytys demokratialle ja ihmisten tasa-arvoiselle kohtelulle.

Ohjelmaan kuului tietenkin rentoa meininkiä ja saunomista kauniissa merimaisemissa. Suosittelen lämpimästi ensi vuonna järjestettävää järjestöbyrokratiakurssia kaikille järjestössä toimiville!

"Opi perusasiat, Se ei riitä, mutta opi ne, Niille joiden aika on tullut, Se ei koskaan ole liian myöhäistä". Sinun täytyy astua johtoon! 

-Eetu Ahola/Piirisihteeri LaVanu