Valistustalo on säilytettävä

Valistustalon potentiaali on valtava. Meillä on olemassa ydinkeskustassa rakennus, jonka historia on vertaansa vailla ja mahdollisuudet mittaamattomat. Tämän hetkinen purkamispuhe on aivan yhtä ikävää kuultavaa kuin oikeiston leikkaushuuma valtakunnan taloudessa.

Tästä historiallisesta kulttuurin keskittymästä ajatellaan vain, että menkööt, tehdään myynnistä rahat ja katsotaan kerrostalon nousevan siihen tilalle. Mitä se kerrostalo meille tuo? Mitä sellaista se tuo, mitä kerrostalo 500 metrin päässä tuosta kohtaa ei toisi?

Me tarvitsemme Rovaniemellä kulttuuria, harrastusmahdollisuuksia ja liikuntapaikkoja, me tarvitsemme näköaloja. Me tarvitsemme jotain, mikä ratkaisee rumien betonielementtitalojen jättämän tyhjiön sielussamme.

Tuohon kysyntään vastaa Valistustalo. Se vaatii vain 1,4 miljoonan euron remontin alle. Sen jälkeen meillä voisi olla edelleen Lapin paras keikkapaikka, jossa voisi esiintyä esimerkiksi soitinyhtyeet, tanssiteatteri, teatteri, tanssijat sekä kaikki muutkin esiintyjät. Siellä voisi olla päivisin kulttuurikahvila, päivätansseja, asukkaiden olohuone ja taidenäyttelyitä. Iltaisin siellä voisi olla esityksiä. Viikonloppuöisin jengi joisi siellä kaljaa ja fiilistelisi paikallisia, nousevia bändejä sekä isompiakin nimiä.

Kuva: Pekka Aho

Alakerrassa bändit soittelisivat, tanssijat ja liikkujat jumppaisivat sekä tanssisivat. Yläkerrassa olisi edelleen taiteilija-ateljeetila sekä taidenäyttelytila. Ylimmässä kerroksessa voisi olla luovan yrittäjyyden keskittymä, jossa järjestettäisiin yrittäjyysseminaareja, koulutuksia ja verkostoitumistilaisuuksia. Sivusiivessä olisi asuntoja, unelmapaikalla.

Kadun kivijalan liiketilat otettaisiin mielellään käyttöön, kun talossa ramppaisi väkeä kulttuuritapahtumissa. Tämä myös tervehdyttäisi tällä hetkellä ostoskeskusten varjossa näivettyvää Rovaniemen keskustaa. Kuinka paljon uutta yrittäjyyttä ja työpaikkoja tämä keskus voisikaan luoda?

Niin, jos miettii, kuinka pieni raha 1,4 miljoonaa olisi yhteensä sellaiselle remontoijaporukalle kuin LYY, kaupunki, EU, Museovirasto ja tulevat vuokralaiset, niin ei puhuta mitenkään ylitsepääsemättömästä summasta. Mukaan voinee laskea myös kansanliikkeen, joka voisi syntyä idean taakse, kun asian taakse saataisiin toimijoita.

Tällä hetkellä Valistustalo kuvastaa koko Suomea täydellisesti. "Me emme tästä nouse." No emme varmasti, jos siihen ei usko edes poliittiset päättäjät. Leikkaamalla ei Suomi nouse, murskaamalla eivät unelmat kasva.

2.4.2015 Rovaniemellä

Ville Luotola, Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Lapin Vasemmistonuorten uusi hallitus valittiin Kemissä

Lapin Vasemmistonuoret valitsivat vuosikokouksessaan 15.3.2015 Kemissä uuden hallituksen, joka toimii seuraavassa kokoonpanossa:

Puheenjohtaja

Ville Luotola

1. Varapuheenjohtaja 

Anni Ahlakorpi

2. Varapuheenjohtaja

Jesse Korhonen

Hallitus

Santeri Ahola

Milla Knuuti

Aleksi Blomster

Anniina Heikkinen

Varajäsenet

Kaisa-Maria Poikela

Eetu Ahola

Iida Moilanen

Lalli Mustakallio

Ahlakorpi ehdolle Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi

Lapin Vasemmistonuorten piirihallitus päätti esittää Anni Ahlakorpea Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi. Ahlakorpi toimii tällä hetkellä Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtajana ja Utsjoen varavaltuutettuna. Hän on myös ehdolla kevään eduskuntavaaleissa.

Anni tekisi puheenjohtajana hyvää työtä kehittämällä järjestöä entistä enemmän koko jäsenistönsä näköiseksi. Pidän myös Annin aluepoliittisia näkemyksiä erinomaisen tärkeinä järjestön poliittisen linjan kannalta.
-sanoo Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Öman.

Ahlakorpi haluaa jatkaa Vasemmistonuorten kehittämistä jäsenlähtöisenä ja aktiivisena poliittisena nuoriso- ja kansalaisjärjestönä. Hän pitää järjestöä punavihreän kansalaisliikkeen tukipilarina.

Vasemmistonuoret on erinomainen toimija, joka pystyy tuomaan punavihreät teemat – työn, toimeentulon, ympäristön ja ihmisoikeudet – jokapäiväiseen politiikkaan ja keskusteluun, 28-vuotias saamelaisen kulttuurin loppuvaiheen opiskelija korostaa.

Vasemmistonuoret avaa keskustelun koko vasemmiston politiikan määrittelystä hyväksymällä toukokuun liittokokouksessa uuden poliittisen ohjelman. Samalla hyväksytään järjestöstrategia, jonka avulla voimme jatkaa järjestön vahvistamista koko jäsenistön voimin.
Ahlakorpi aikoo keskittyä ensin eduskuntavaaleihin ja kampanjoida puheenjohtajuudesta huhti-toukokuussa, ellei tule valituksi kansanedustajaksi. Vasemmistonuorten puheenjohtaja valitaan kaksivuotiskaudelle liittokokouksessa, joka järjestetään Rovaniemellä 22.–24. toukokuuta.

Metalliton maanantai ja sähkö tulee pistokkeesta

Lapin eläessä niin kutsutussa ”kaivos-kiimassa” on syytä pohtia metallien tarpeellisuutta maailmassamme.

Aloitetaan Muovittomasta syyskuusta. Syyskuun aikana yritin välttää muovituotteita. Kaupassa käynti sujui kävellen, ostosten livahtaessa kangaskassiin, hedelmät pakkasin irtoina. Leivät olivat valitettavasti muovipusseissa, enkä omaa jauhopeukaloa. Onnistuin kuitenkin mielestäni melko hyvin välttelemään ylimääräisiä muovituotteita. Miten minulle kävisi metallien kanssa?

HUONOSTI. Paljon huonommin kuin muovin kanssa.

Aloitan aamusta. Hyvää huomenta. Sänky josta herään, on jousitettu jenkkisänky. Jouset ovat metallia. On siirryttävä olkipatjaan tai taljalle. Kävelen ovelle, saranat narahtavat oven auetessa. Saranat ovat metallia. On siis hankittava vanhat kunnon ”vittasaranat”. Kävelen keittiöön ja räpsäytän valot päälle. Tai en sittenkään. Sähkö juoksee talouteeni kupari johtoja pitkin. Mieleni tekee kahvia. Kahvinkeitintä en voi käyttää sähköjen ja lämpövastusten vuoksi. Kävelen ulos. Hajen mettästä puita. Näpertelen puut nättiin kasaan ja alan vuolemaan kiehisiä. Katson kädessä olevaa puukkoani. Kiroan ja laitan sen takaisin tuppeen. Haen postilaatikosta turhan mainoslehden sytykkeeksi. Mieleeni pilkahtaa kuva painokoneesta. Taas metallia. Onneksi sattui olemaan kuivia puita. Kaivan taskusta sytkärin. Katson sitä ja laitan takaisin taskuun. Otan vaihtoehtoisesti tikut. En lue sisällysluetteloa. Pakko jotain on saada käyttää. Nuotio ritisee.

Tuijotan asuntoani. Betonisokkeli osuu silmiini. Siinä täytyy olla raudoitus, vesiputket jne. On siirryttävä elämään telttaan. En voikkaan, teltan kepit ja tapit sisältävät metallia. Lapin kasvattina äkkään laavun mahdollisuuden. Äkkiäkös sitä muutaman kuusen kaataa kirveellä. Ei, ei sittenkään kirveellä. Keräilis kaatuneita puita. Neljä suht. saman mittaista tukipuuta, katto. Kuljen metsässä tunteja, kenkä uppoaa lumeen. Perkele. Avaan vetoketjun ja otan kengän jalasta. Puistelen lumet pois ja tuijjotan kenkää epäuskoisena. Vetoketju, metallia. Mikkä nutukkaat tässä nyt pitäisi hankkia vai? Neki ommellaan neulalla. Samoin vaatteet. Neulat on metallia. On kait niitä luisiaki tai puisia…jossain. Alastikko pitäis olla? Saan laavun viimein kasaan. Nuotioon olen lisäillyt puita ettei se vain sammu.

KAHVIA! Missähän se nokipannu onkaan. Ei voi olla totta! Sekin on metallia. Minua alkaa jo tympäsemään. Kaivan kaapista savisen uunivuoan. Keittyy se tässäki. Lumesta sulatan vedet. Jo poreilee. Sakat sekaan ja sekottamaan. Ei lusikalla vaan puutikulla. Kahvi kuksaan. Ui että osaa olla hyvää.

Puhelin soi. Eihän tähän voi vastata. Komponentit metallia, tukiasemat metallia… Poltan käämit ja menen kotia.

On mielestäni käsittämätöntä vastustaa kaivostoimintaa kaikkinensa. Jokainen kaivos ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä. Emme voi sysätä kaivostomintaa vain ”jonnekkin muualle”. Tarvitsemamme malmit sijaitsevat maaperässä juuri siinä kohtaa missä sattuvat sijaitsemaan. On myös ymmärrettävä, että kaivannaisteollisuus on laaja toimintakenttä, joka sisältää niin malmimineraalien louhintaa kuin luonnonkiviteollisuutta. Ei ole olemassa kahta samanlaista kaivosta. Kaivannaisteollisuuden tuotteiden tarpeellisuutta ei voi kukaan kieltää. Nykyihminen on täysin riippuvainen metalleista.

Meidän on huolehdittava, että kaivokset toimivat vastuullisesti. Meidän on huolehdittava ympäristöstämme. Meidän on valvottava ihmisoikeuksien ja hyvien työolojen toteutumista. Vastuu on meillä. Olemme riippuvaisia metalleista. Me päätämme louhiiko sen kehitysmaissa lapsityövoima käsin puhelimiimme vai louhitaanko se täällä missä työoloja valvotaan, ympäristöä suojellaan ja epäkohtiin puututaan. Jos lähdemme malminlouhinnan kieltävälle linjalle, meidän on oltava valmiita palaamaan aikaan ennen rautakautta.

Janni Salmela, Pelkosenniemen kunnanvaltuutettu

Lappi vapaaksi etelän sote-sorrosta!

Lapin Vasemmistonuoret esittää närkästyksensä hallituksen soteratkaisusta. Ministeri Rädyn mukaan Lappi ei voi toimia omana sote-alueena. Syyksi hän mainitsee muun muassa sen, että lähin yliopistollinen sairaala sijaitsee Oulussa, jolloin sekä Lappi että myös Kainuu täytyy sitoa Oulun seudun kanssa samaan alueeseen.

“Yliopistosairaalaperustelu on turhaa Jeesustelua”, paaluttaa järjestön puheenjohtaja Jussi Öman ja jatkaa: “Ei se Oulu tule näillä päätöksillä yhtään sen lähemmäksi utsjokelaisia. Jos hallituksella olisi todellista halua näiden palveluiden lähelle tuomiseksi, käynnistäisi se välittömästi hankkeen yliopistosairaalastatuksen ja lääkärikoulutuksen perustamiseksi Lappiin Rovaniemelle.”

Sote-ratkaisu siirtää keskimäärin puolet kaikkien kuntien budjetista kuntapäättäjien käsistä sote-alueen päättäjille, mikä Lapin Vasemmistonuorten mielestä aiheuttaa vakavan demokratiavajeen. Näin ollen se on räikeässä ristiriidassa Lapin alueen itsemäärämisoikeuden lisäämisen kanssa, jonka puolesta järjestö on kamppaillut pitkään.

”Meillä ei ole varaa säästää sosiaali- ja terveyspalveluista, ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista,” toteaa Vasemmistonuorten toinen varapuheenjohtaja Anni Ahlakorpi. Vaikka Räty puhuu yliopistollisten sairaalapalveluiden tärkeydestä lappilaisille, on uudistuksen taustalla todellisuudessa halu säästää keskittämällä palveluita suuriin yksiköihin. ”Ne näennäiset säästöt mitä ministeri Rätyn ehdottamalla sote-aluejaolla saataisiin, näkyisivät kasvanina menoina muualla,” huokaa Ahlakorpi turhautuneena. Jos sote-palvelut eivät ole helposti saavutettavia, kynnys hakeutua hoitoon kasvaa. Kun vaivat pahenevat, myös niistä aiheutuvat kulut kasvavat kun sekä hoitoajat että sairauslomat pitenevät. Toisaalta pitkät matkat aiheuttavat jo itsessään kuluja suurempien matkakorvausten takia.

Lapin Vasemmistonuoret yhtyy lappilaisten kuntapäättäjien vaatimukseen tehdä Lapista oma sote-alueensa. Se on sekä pitkällä että lyhyellä tähtäimellä järkevin tapa turvata lappilaisten yhdenvertainen asema sote-palveluiden käyttäjinä.

lisätiedot:

Jussi Öman - 040 7314145

Anni Ahlakorpi - 040 5454753

Älä sairastu syrjäkylillä!

Lapin vasemmistonuoret vastustaa sosiaali- ja terveysministeri Laura Rätyn aikeita vähentää synnytysosastoja sekä ympärivuorokautisia terveyskeskuspäivystyksiä. Tällä hetkellä ympärivuorokautista tk-päivystystä tarjoaa melkein 60 toimipistettä, joiden asiakaskunta on lähes 1 000 000 suomalaista. Uudistuksen jälkeen ympärivuorokautista päivystystä tarjoaisi vain 30 toimipistettä.

”On selvää, että uudistus veisi peruspalvelut entistä kauemmas valtavalta osalta maamme väestöä. LaVanun mielestä säästöjä ei tule hakea kansanterveyden kustanuksella.” 

–Jussi Öman/ Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Pohjoisen pienillä paikkakunnilla välimatkat kodin ja terveyskeskuspäivystyksen välillä kasvaisivat kestämättömän pitkiksi. Taannoin Sodankylän kunta keskitti yö- ja viikonloppupäivystyksen Rovaniemelle. Mikäli Ivalon terveysasema kokisi samanlaisen kohtalon, ivalolainen joutuisi matkaamaan lääkäriin 290km ja utsjokelainen 450km. Ajallisesti matkat tekisivät autolla 3,5-6h. 

Tilanne ei ole suurempien paikkakuntienkaan näkökulmasta sen edullisempi: Koska lisää resursseja ei jaeta, suurempien sairaaloiden jonot tulevat pitenemään entisestään ja hoitoonpääsy viivästyy. 2013 keskimääräinen jonotusaika Lapin keskussairaalan yhteispäivystyksessä vaihteli kolmen ja neljän tunnin välillä. Etelän suurilla kaupunkialueilla ongelmaksi nousisi aluejako eli kuka on minkäkin sairaalan asiakas.

Lapin vasemmistonuoret on erityisen huolissaan sosiaali- ja terveysministerin suhteellisuudentajusta. Räty on linjannut, ettei synnytysosastojen toiminta ole lähipalvelu. Esimerkiksi Länsi-Pohjan keskussairaalan synnytystoiminta on lakkautusuhan alla. Meri-Lapin alueen asukkaat haluavat elää, synnyttää ja kasvattaa lapsensa kotiseudullaan. Alueen väkiluku on n. 50 000 ihmistä, joten laukkautusuhka koskettaa merkittävää osaa maakunnan väestöstä. Lapin keskussairaalan kapasiteettiä on turha kuormittaa entisestään, sillä jo nyt Lapin pisimmät synnytysmatkat ovat peräti 500km. Valtavat synnytysmatkat näkyvät myös kustannuksissa, sillä siirrot vaativat usein ensihoidollista ambulanssikuljetusta.

Pohjoisen keskisuurilla paikkakunnilla on jo aiempaa kokemusta synnytysosastojen lakkauttamisesta. Kuusamon terveyskeskuksen synnytystoiminta lakkasi 2010, jolloin terveyskeskuksen ylilääkäri Niilo Keränen kertoi Koillissanomille, ettei synnytystoiminnan lakkauttaminen ole tuonut Kaupungille lainkaan säästöjä. 

http://www.koillissanomat.fi/etusivu/synnytysosaston_lakkautus_ei_tuonut_s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6j%C3%A4_4937618.html

puheenjohtaja: Jussi Öman – 040 7314145
piirisihteeri: Eetu Ahola – 040 7000219

Laitosruokaa tarpeiden mukaisesti!

Lapin Vasemmistonuoret vaatii ateriapalveluille riittäviä resursseja tarjota monipuolista, ravitsevaa ja terveellistä ruokaa. Laitosruokaa syövät ensisijaisesti lapset ja ikäihmiset. Etenkin perusterveydenhuollon puolella potilaiden keski-ikä on korkea ja he eivät välttämättä ole tottuneet "eksoottisiin" ruokalajeihin. Ruokalistoilla on makuja lähes jokaiselta pallomme mantereelta, esimerkiksi chili con carnea, wokkia ja kuskusia. Syömättä jäänyt ruoka johtaa vanhusten aliravitsemukseen ja ruokahävikin lisääntymiseen.

”Kun seniorin toimintakyky putoaa tasolle, jossa hän ei ole enää orientoitunut aikaan taikka paikkaan, onnellisuus muodostuu arjen pienistä iloista kuten ruokailusta. Aliravittuja ikäihmisiä on paljon, mikä johtuu usein siitä, ettei ruoka maistu” linjaa Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja sairaanhoitaja Jussi Öman.

Lapin Vasemmistonuoret on huolissaan lasten ja ikäihmisten ravitsemuksesta, esimerkiksi riittävästä proteiininsaannista ja erityisruokavalioiden huomioimisesta. Usein kunta hoitaa ateriapalvelun toimittamalla ruuat keskuskeittiöltä niin päiväkoteihin, kouluihin kuin ikäihmisten ateriapalveluihin. Monipuolisia ruokalistoja laadittaessa tulee ottaa huomioon kohderyhmien tarpeet: lapsille on tarjottava vaihtelevaa ruokaa ja vanhuksille tuttuja makuja.

Perinteisiä kotimaisia ruokalajeja on helppo valmistaa näiden kriteerien mukaisesti, eikä hintakaan ole kohtuuton. "Esimerkiksi Sodankylän uudessa keskuskeittiössä otetaan käyttöön strategia, jolla pystytään valmistamaan lähiruokaa puolivalmisteiden hinnalla. Tämä mahdollistetaan muun muassa hyödyntämällä paikallisten tuottajien palveluita ja ennakoimalla ruokien kypsentämiseen kuluva aika esimerkiksi kypsyttämällä osa raaka-aineista yön aikana" Öman selventää.