Suurin osa suomalaisista
kertoo, että luonto on tärkeä osa heidän elämäänsä. Monet kertovat saavansa
positiivisia kokemuksia ja uutta energiaa arkeensa liikkuessaan ulkona. Toiset
nauttivat puolen tunnin iltakävelyistä lähimmässä metsässä, kun taas toisten on
päästävä viikon vaellukselle pakoon kaupunkia. Metsien osuus kattaa valtavat 71%
maamme pinta-alasta, josta n. kolmasosa on valtion omistuksessa. Valtion metsää hallinnoi valtion
liikelaitoskonserni Metsähallitus.
Metsähallitus tuottaa
helposti saavutettavia luontopalveluita, kuten hoidettuja retkeilyreittejä
autiokämppineen ja pitkospuineen. Kaikki Suomen 37 kansallispuistoa ovat sen
vastuulla ja niissä vierailee vuosittain vajaa kaksi miljoonaa kävijää. On
selvää, että luonnonsuojelulle ja retkeilylle on turvattava siivu julkisesta
sektorista. Kysynnästä ei ole uupeloa.
 | ||
| Lemmenjoen kansallispuisto (Inari, Kittilä) on Suomen suurin kansallispuisto. |
Maa- ja metsätalousministeriö
kaavailee Metsähallituksen tai osan sen toimialojen, kuten metsätaloustoiminnan
yhtiöittämistä. Tämä voi johtaa yksityistämisiin ja sellaisenaankin se kaventaa
demokratiaa metsien hallintaa koskevasta päätöksenteosta. Suurin osa valtion
metsien alasta sijaitsee Pohjois- ja Itä-Suomessa. Nykyisinkin eduskunnassa on
epäsuhtaa näiden alueiden edustajamäärissä. Yksityistämisen kautta sekin vähä
katoaa olemattomiin.
Toinen ongelma on
valtionjohdon painostus lisätä puun myyntiä valtion maiden metsistä. Tilanne
aiheuttaa ristiriitoja luonnonmukaisten elinkeinojen harjoittamisen sekä
luonnonsuojelun kanssa. Esimerkiksi Inarissa Nellimin alueiden hakkuut ovat
suututtaneet niin poromiehet kuin Greenpeacenkin. Useat hakkuualueiden metsät
ovat lähes luonnontilaisia ja soveltuvat täten huonosti talouskäyttöön.
Eduskunta määrää metsähallituksen jättihakkuisiin johtavia tuloutusvaatimuksia
täysin kohtuuttomiksi tasapainottaakseen
valtion budjettia, ja toisaalta halutaa vastata markkinoiden kysyntään,
koska yksityiset metsänomistajat eivät enää lyö tarpeeksi rasvaa koneistoon. Valtion
budjetti tulisi saada tasapainoon muilla keinoin, kuin avohakkuilla.
Yksityisomisteisia metsiä
valjastetaan talouskäyttöön yhä vähemmän. Metsät ovatkin taloudellisesta
näkökulmasta menettämässä merkitystään rivikansalaisten keskuudessa ja
metsänomistajista iso siivu on kaupunkilaistunut. Toisaalta yhä useampi näkee
metsänsä porttina metsästyksen, kalastuksen, marjastamisen ym.
luonnossaliikkumisen kaltaisille harrastusmahdollisuuksille.
Poliitikkojen tuleekin
ymmärtää, että oman metsän hyödyntäminen virkistyskäyttöön on ihmisoikeus, eikä
valtion metsien hoitoa tule asettaa ristiriitaiseen tilaan yksityismetsien
käyttöaiheiden vuoksi. Olen myös erittäin huolissani suomalaisten
urbanisoitumisesta. Jos metsänomistajien kiinnostus metsätöihin laskee
entisestään, on kotimainen metsätalous kovassa kriisissä. Todellisiin ongelmiin
ei siis yhtiömuodon muuttamistoimilla puututa, vaan pikemminkin päinvastoin kestävä
metsätalous, neuvonta ja luontopalvelut rakentuvat vahvan julkisen sektorin
varaan.
-Jussi Öman
