Vierailin 13.5 Inarissa Barentsin alueen nuoria koskevan
tutkimuksen julkistamistilaisuudessa. Teos ”I am fire but my enviroment is
lighter” käsitteli Barentsin nuorten paikkakokemuksia, liikkuvuutta ja
osallisuutta. Tilaisuudessa ei niinkään kuultu ratkaisuja taikka suosituksia
tutkijan näkökulmasta nuorten kokemiin ongelmiin, mutta tutkija Tomi Kiilakoski
avasi tutkimuskohteensa haasteita, toiveita sekä kritiikin ja ilojen aiheita. Tutkimuskohteena
Kiilakoski käytti inarilaisia nuoria.
Tutkimuksen keskeisiä virstanpylväitä olivat vähäisten
kulkuyhteyksien luomat haasteet, koulutusmahdollisuuksien vähyys ja
kotipaikkakunnalta lähtemistä koskevat kysymykset. Nuorten kokemat haasteet
ovatkin luonteeltaan sellaisia, johon syrjäisellä paikkakunnalla on vaikea vastata.
Nuoret eivät myöskään kokeneet ikäryhmäänsä nuorisopolitiikan apukätenä, vaan
ainoastaan kohteena.
Olen tutkimusjohtaja Leena Suurpään kanssa samaa mieltä
siitä, että nuoret tulee tuoda osaksi heitä koskevaa päätöksentekoa. Tämän ei
välttämättä tule tarkoittaa esimerkiksi yleisen äänestysikärajan laskemista,
mutta korostaisin kuntapolitiikassa nuorisovaltuustojen merkitystä. Jokaisen
kunnan tulee taata nuorisovaltuustolleen mahdollisuus tehdä nuorisopolitiikkaa
koskevia aloitteita ja kuntien tulee taata nuorille seurantapaikka lautakuntiin
ja valtuustoihin.
Inarin kunnan sivistysjohtaja Irja Seppänen lainasi
Hamletista tuttuja sanoja päivitettynä, kuvatessaan inarilaisen nuoren
tulevaisuuden haasteita: ”Lähteäkö vai eikö lähteä”. Nuoret kokivat lähtemisen
uhat ja mahdollisuudet varsin kirjavasti. Keskeisenä ongelmana
kotipaikkakunnalle jäämisen kannalta nähtiin selkeästi kouluttautumismahdollisuudet.
Suomen hallitus on kurittanut koulujärjestelmäämme keskeisenä säästökohteena
Sipilän hallitusohjelmassa. Olen sanonut ennenkin, ettei sivistyksestä ole
varaa leikata, mutta koulutusleikkaukset asettavat yksilön koulutuksen kannalta
myös aluepoliittisen epäkohdan. Koska yksilöllä on perustuslaillinen oikeus valita asuinpaikkansa, on asuinpaikalla oltava oikeus tuottaa asukkaallensa tietyt palvelut.
Hallituksen koulutuskurjistamispolitiikan seurauksena
pienet lukiot ja ammattikoulut ovat entistä ahtaammalla ja niiden toiminta
uhkaa jopa loppua mahdollisten lainsäädännöllisten muutosten myötä. Koska
oikeistolainen poliitikko nauttii tuloksista ihmisoikeuksien
edelläkävijänä, korostaisin että Lapin lukioista esimerkiksi pienet Savukosken ja
Enontekiön lukiot loistavat perinteisesti lukiovertailujen kärkipäässä. Oppilaitosten
lakkauttaminen ruokkii oravanpyörää, jossa nuori pohtii kannattaako
lakkautusuhan alla olevaan oppilaitokseen ylipäätään hakea, kun sen toiminnalle
ei anneta takeita. Tämä luonnollisesti vääristelee hakutilastoja.
Korkeakoululeikkaukset ovat nousseet koulutussupistuksissa yhä suurempaan rooliin. Maakunnallisten korkeakoulujen säilyttäminen on
laajamittainen aluepoliittinen kysymys, jossa pystyn samaistumaan hyvin
inarilaiseen nuoreen. Jos Rovaniemelle muutto opiskelujen perässä tuntuu
kaukaiselta ja pelottavalta, kuinka kaukaiselta se vaikkapa Tampereelle tuntuu? Hallituksen korkeakoululeikkaukset ovat myös suoraan ristiriidassa Sipilän lausuntoihin tukea koko Suomen asuttuna pitämistä. Maakunnalliset korkeakoulut on perustettu aikanaan puhtaasti aluepoliittisista syistä. Nyt järjestelmästä ollaan valmiita leikkaamaan.
Haluaisin korostaa vielä, että pienet yliopistot tekevät kansainvälisilläkin
mittareilla laadukasta tutkimustyötä. Oppilaitostemme tehtävä on antaa
laadukasta kasvatusta ja tuoda aloille ammattilaisia ja luoda laadukasta
tutkimustyötä. Kaikki nämä pitäisi toteuttaa yksilökeskeisesti. Älkäämme
tuhotko parasta järjestelmäämme tehokkuusajattelulla.
Jussi Öman/PJ Lapin Vasemmistonuoret