Öman: Nuorten ääni kuuluviin, koulutusmahdollisuudet turvattava!

Vierailin 13.5 Inarissa Barentsin alueen nuoria koskevan tutkimuksen julkistamistilaisuudessa. Teos ”I am fire but my enviroment is lighter” käsitteli Barentsin nuorten paikkakokemuksia, liikkuvuutta ja osallisuutta. Tilaisuudessa ei niinkään kuultu ratkaisuja taikka suosituksia tutkijan näkökulmasta nuorten kokemiin ongelmiin, mutta tutkija Tomi Kiilakoski avasi tutkimuskohteensa haasteita, toiveita sekä kritiikin ja ilojen aiheita. Tutkimuskohteena Kiilakoski käytti inarilaisia nuoria.

Tutkimuksen keskeisiä virstanpylväitä olivat vähäisten kulkuyhteyksien luomat haasteet, koulutusmahdollisuuksien vähyys ja kotipaikkakunnalta lähtemistä koskevat kysymykset. Nuorten kokemat haasteet ovatkin luonteeltaan sellaisia, johon syrjäisellä paikkakunnalla on vaikea vastata. Nuoret eivät myöskään kokeneet ikäryhmäänsä nuorisopolitiikan apukätenä, vaan ainoastaan kohteena.

Olen tutkimusjohtaja Leena Suurpään kanssa samaa mieltä siitä, että nuoret tulee tuoda osaksi heitä koskevaa päätöksentekoa. Tämän ei välttämättä tule tarkoittaa esimerkiksi yleisen äänestysikärajan laskemista, mutta korostaisin kuntapolitiikassa nuorisovaltuustojen merkitystä. Jokaisen kunnan tulee taata nuorisovaltuustolleen mahdollisuus tehdä nuorisopolitiikkaa koskevia aloitteita ja kuntien tulee taata nuorille seurantapaikka lautakuntiin ja valtuustoihin.

Inarin kunnan sivistysjohtaja Irja Seppänen lainasi Hamletista tuttuja sanoja päivitettynä, kuvatessaan inarilaisen nuoren tulevaisuuden haasteita: ”Lähteäkö vai eikö lähteä”. Nuoret kokivat lähtemisen uhat ja mahdollisuudet varsin kirjavasti. Keskeisenä ongelmana kotipaikkakunnalle jäämisen kannalta nähtiin selkeästi kouluttautumismahdollisuudet. Suomen hallitus on kurittanut koulujärjestelmäämme keskeisenä säästökohteena Sipilän hallitusohjelmassa. Olen sanonut ennenkin, ettei sivistyksestä ole varaa leikata, mutta koulutusleikkaukset asettavat yksilön koulutuksen kannalta myös aluepoliittisen epäkohdan. Koska yksilöllä on perustuslaillinen oikeus valita asuinpaikkansa, on asuinpaikalla oltava oikeus tuottaa asukkaallensa tietyt palvelut.

Hallituksen koulutuskurjistamispolitiikan seurauksena pienet lukiot ja ammattikoulut ovat entistä ahtaammalla ja niiden toiminta uhkaa jopa loppua mahdollisten lainsäädännöllisten muutosten myötä. Koska oikeistolainen poliitikko nauttii tuloksista ihmisoikeuksien edelläkävijänä, korostaisin että Lapin lukioista esimerkiksi pienet Savukosken ja Enontekiön lukiot loistavat perinteisesti lukiovertailujen kärkipäässä. Oppilaitosten lakkauttaminen ruokkii oravanpyörää, jossa nuori pohtii kannattaako lakkautusuhan alla olevaan oppilaitokseen ylipäätään hakea, kun sen toiminnalle ei anneta takeita. Tämä luonnollisesti vääristelee hakutilastoja.

Korkeakoululeikkaukset ovat nousseet koulutussupistuksissa yhä suurempaan rooliin. Maakunnallisten korkeakoulujen säilyttäminen on laajamittainen aluepoliittinen kysymys, jossa pystyn samaistumaan hyvin inarilaiseen nuoreen. Jos Rovaniemelle muutto opiskelujen perässä tuntuu kaukaiselta ja pelottavalta, kuinka kaukaiselta se vaikkapa Tampereelle tuntuu? Hallituksen korkeakoululeikkaukset ovat myös suoraan ristiriidassa Sipilän lausuntoihin tukea koko Suomen asuttuna pitämistä. Maakunnalliset korkeakoulut on perustettu aikanaan puhtaasti aluepoliittisista syistä. Nyt järjestelmästä ollaan valmiita leikkaamaan. 

Haluaisin korostaa vielä, että pienet yliopistot tekevät kansainvälisilläkin mittareilla laadukasta tutkimustyötä. Oppilaitostemme tehtävä on antaa laadukasta kasvatusta ja tuoda aloille ammattilaisia ja luoda laadukasta tutkimustyötä. Kaikki nämä pitäisi toteuttaa yksilökeskeisesti. Älkäämme tuhotko parasta järjestelmäämme tehokkuusajattelulla.

Jussi Öman/PJ Lapin Vasemmistonuoret