sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tunnelmia Torniosta

Viime päivinä varmasti useampi ihminen on kuopannut toiveensa esimerkiksi energiavallankumouksen, ihmisoikeuksia kunnioittavan translain tai turkistarhauksen lopettamisen suhteen. Myös tieteellisistä lähtökohdista heijaava talouspoliittinen keskustelu on todennäköisesti liian utopistinen odotus eduskunnan vastavalitulle kokoonpanolle. Mietin, pitäisikö edellisen lauseen sana ”vastavalitulle” vaihtaa sanaan ”uudelle”, mutta vaikka uusia kansanedustajia on monta, maailma on yhä kalapuikkoviiksien sekä samojen homehtuneiden puolueiden oma, ja eduskunnan kokoonpano on ehdottomasti enemmän vanha ja poliittisesti konservatiivinen kuin uusi ja liberaali.


Moraalin ja "tämä hyvä, tämä huono" -luokan päättelykyvyn omaava ihminen on huolissaan. Koska lisäksi olen kaksihenkisen lapsiperheen jäsen, roikun maksuttomien mielenterveys- ja kulttuuripalveluiden varassa ja olen lähiaikoina muodostettavan hallituksen lopettaessa arvioimassa Suomen korkeakoulujen mahdollisuuksia, olen tällä hetkellä kauhuissani ja ahdistunut. Aion hengata vielä oman ikäni verran vuosia sen julkisen sektorin varassa, jonka pyörityksestä aiotaan seuraavassa neljässä vuodessa kadottaa miljardeja euroja. Onneksi en vielä lisäksi ole paperiton Suomen rajojen ulkopuolella syntynyt tai koe edustavani väärää sukupuolta.

Vasemmistoliitto, jolta sain kirjekuorellisen uudelle jäsenelle tarkoitettua materiaalia perjantaina, sai kaksi uutta kansanedustajaa. Ne kaksi ovat sellaisia ihmisiä, jotka pitävät varmasti kovaa ääntä eduskunnassa, vaikka 12:lla nappia painavalla sormella tuskin muutetaan Suomen talouspoliittista suuntaa. Puhdasta asiantuntevuutta edustavat puheenvuorot Arkadianmäellä, joita pidetään tulevalla vaalikaudella paljon, tulevat silti jokainen olemaan piikki monen Thatcherin selkänahassa.

Tovereilta on kummunnut erittäin innostavia ideoita siitä, kuinka puolue saadaan nostettua tuhkasta. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että meidän pitää jalkautua uusien ihmisryhmien pariin. Vegaaneilla ja perhetilallisilla on keskenään yhteinen inhon kohde, sosialistilla ja kristityllä on pitkälti yhteinen arvomaailma. Vasemmisto pystyy järjestämään toimintaa vastaanottokeskusten asukkaille ja nostattamaan vanhaa kunnon ČSV-henkeä Ylä-Lapissa, mutta tällä hetkellä se ei tee niin. Meidän pitää alkaa muutosvoimaksi.

Täällä Torniossa Vasemmistoliitto on kaupunginvaltuuston toiseksi suurin puolue, mutta olen jopa sanoinkuvaamattoman pettynyt paikallisosaston toimintaan vaalien alla. Puolue pitää saada ulos sen päämajasta sinne, missä on ihmisiä, ja Vasemmistonuorten paikallisosasto pitää saada kasaan. Meidän pitää järjestää kunnianhimoisesti tapahtumia eri kohderyhmille kaupungissa ja maaseudun asutuskeskuksissa, jotka nyt ovat jääneet Keskustan käsiin. Lapin Vasemmistonuorilla on tärkeä ja kaikkeen vaikuttava rooli nuorisoa innostavan toiminnan järjestäjänä, ja toivon, että emme jää tavanomaisuuden emmekä realismin rajojen sisälle, vaan aloitamme taistelun heti ja tavoittelemme pilvilinnoja. Pyritään parempaan kuin hyvä, sillä uskon, että utopian ja todellisuuden välinen dialektiikka saavuttaa paremman tuloksen kuin todellisuuden ja vaatimattomuuden välinen vuorovaikutus.

Pyritään myös saamaan järjestön kannanotoille laajempaa näkyvyyttä kuin tällä hetkellä. Kyse on oikeasti hyvistä teksteistä, joilla voisi olla merkittävä asema uusien vasemmistolaisten innostajana ja kansalaiskeskustelun herättäjänä. Onneksi seuraavaan neljään vuoteen tuskin tulee olemaan puutetta aiheista joista ahdistuneesti kertoa, kirjoittaa tai kampanjoida. Kiitos hehkeän uuden eli vanhan eduskunnan.

-Milla Knuuti, Lapin Vasemmistonuorten hallituksen jäsen